keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Lokakuiset, vaan ei niin syksyiset terveiset

Viime viikkoina on tapahtunut taas niin paljon, etten ole oikein ehtinyt kirjoittelemaankaan. Yksi ehdoton kohokohta oli lokakuun alussa, kun Kirsi ja Pia tulivat Mombasasta, Keniasta, auto täynnä meidän tavaroita, joita olimme lähettäneet jo kesäkuussa Suomesta heidän sairaalatarvikekontissa. Voitte ehkä kuvitella jouluaattomaista tunnetta, mitä lapset kokivat, kun autosta lastattiin ulos trampoliini ja uima-allas, ja äidin tunnetta, kun hän lähes kahden kuukauden tauon jälkeen näki pyykkikoneen! (No okei, yhden näin naapurissa, mutta lähempää tuttavuutta en päässyt tekemään.) Kahvinkeitintä, mikroa, pyyhkeitä, patjoja ja keittiötarvikkeita unohtamatta. Aika paljon tavaraa mahtuu henkilöautoon, kun oikein pakkaa! Ja tullistakin olivat päässeet läpi ilman, että kaikki tavarat olisi pitänyt käydä läpi.



Kahvinkeitin ja mikro saatiin seinään heti, ja trampoliinikin kasattiin lähes saman tien. Pyykkikoneen asentamisessa kesti jonkin aikaa, ja välissä meinasi jo itku tulla (no, taisi tullakin) ja pyykkikori revetä liitoksistaan, kun oikea paikka oli jo löydetty, mutta letku ei riittänyt hanaan. Sitten Simon osti rakennuskiviä, joilla konetta korotettiin, mutta tiiviste puuttui. Se hankittiin pian, mutta se olikin väärä. Ilo oli suuri, kun lopulta kaikki oli kunnossa ja kone, jota emme itse koskaan edes testanneet, hyrähti käyntiin! Nyt olemme saaneet pestä jo monta koneellista, ja en voi muuta kuin olla kiitollinen pesukoneen keksijälle, henkilölle, jolta saimme koneen ja mahdollisuudesta lähettää se tänne! Edes se, että vesi välillä loppuu, eikä pyykkiä voi pestä, ei pääse masentamaan.





Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana.


Konttitavaroiden saapumista seuraavana päivänä saapuivat Hanna ja Karoliina Suomesta. Tytöt ovat meidän lasten pikkuserkkuja ja keskenään serkkuja. Hanna oli meidän kanssa jo Keniassa ja hänen 18-vuotissyntymäpäivänä keväällä me heitimme ilmaan kysymyksen, että lähtisikö hän meitä auttamaan tänne Tansaniaan. Hannalla on vielä lukio kesken, joten emme oikeasti ajatelleet sen olevan edes mahdollista. Meidän suureksi ihmetykseksi hän sitten kertoi, että oli juuri jutellut äitinsä kanssa, että ei jaksaisi opiskella, mihin äiti viisaana oli ehdottanut, että voisihan hän pitää vaikka vapaavuoden. Äiti oli myös kysellyt, että mitä Hanna sitten haluaisi tehdä, johon tämä oli vastannut, että voisi lähteä vaikka Afrikkaan!!! Hanna mietti asiaa vielä, ja oli yhtenä yönä pohtinut, että oliko tämä nyt vain omia ajatuksia vai oikeasti Jumalan tahto. Seuraavana aamuna sain Hannalta tällaisen viestin:

"Mietin viime yönä sitä onkohan mun tarkotus lähteä sinne Afrikkaan ja toivoin että olisin vielä varmempi siitä,mutta ... tänä aamuna menin kerranki bussilla kouluun ja joku oli jättänyt pysäkille Afrikan eläimistä kertovan kirjan!! Vielä ruotsin kielellä. asia tuli niin selkeesti että haluan lähteä sinne myös"

Karoliina taas oli hakenut opettajakoulutukseen, mutta ei ollut päässyt. Hannan äiti oli jo kauan sitten ajatellut, että Karoliina voisi myös lähteä mukaan, mutta ei ollut siitä mitään kenellekään sanonut. Ihan muutama päivä ennen meidän lähtöä elokuussa Hanna ja Karoliina olivat jutelleet matkasta ja Karoliina oli ehdottanut, että hänkin voisi lähteä. Tämä sopi meille hyvin, tyttöjen on kivempi matkustaa yhdessä ja muutenkin heistä olisi seuraa toisilleen ja myös apua toisilleen lasten hoitamisessa. Lisäksi Karoliina voisi hyvin auttaa meidän kotikoulussa.

2.10. siis saapuivat tytöt, ja matkalaukutkin seuraavana päivänä. He ovat täällä lähes kolme kuukautta ja lähtevät jouluksi takaisin Suomeen. Tytöistä on paljon apua, he auttavat kotitöissä ja koulussa ja ovat lasten kanssa silloin, kun meidän pitää molempien Simonin kanssa olla Raamattukoulussa. 


Uskaltauduin itse ajamaan autoa pari viikkoa sitten. Vasemmanpuoleinen sekä muutenkin lievästi sanottuna kaoottinen liikenne aiheutti sen, että tämä debyytti auton ratissa venyi näinkin kauan. Olihan se jännittävää, mutta onneksi Simon oli tukena ja turvana vieressä - vaikka joutuikin välillä sulkemaan silmänsä. Vaikeinta oli yllättäen ajaa tarpeeksi lähellä keskiviivaa, Simonin mukaan ajoin aina liian lähellä vasenta reunaa. Pyyhkijät laitoin päälle vilkun sijaan mielestäni aika harvoin. Kaikki, me sekä muut liikenteessä olijat selvisivät hengissä eikä autollekaan käynyt mitään, joten ehkä se kuitenkin onnistui ihan hyvin.



Kertolaskutreeniä koulussa.



Tällaiseltakin voi koulunkäynti näyttää välillä.


Simon sanoi, että en saa julkaista liikaa rantakuvia, että ette saa väärää käsitystä meidän täällä olosta. Totta on, että Raamattukoulua, valmistelua, kokouksia ja evankeliointia on paljon enemmän kuin rantaa, niistä vain ei tule räpsittyä kuvia samaan tahtiin. Mutta muutama rantakuva sallittakoon.





Kokous tässä lähistöllä.



Naapurin lapsia kylässä.

Perjantainen peli-ilta, Carcassonnea ja Afrikan tähteä.

Olemme nyt aika monena sunnuntaina käyneet helluntaiseurakunnassa, josta kerroin jo aiemmin. On ollut huikeaa huomata, miten he ovat todella ottaneet vastaan ja käytäntöön Simonin sanoman siitä, että jokainen voi rukoilla sairaiden puolesta ja johdattaa ihmisiä uskoon. Sen jälkeen, kun Simon saarnasi tästä, he ovat aloittaneet evankelioimaan joka viikko, ja ihmiset ovat parantuneet ja tulleet kosketetuiksi. Mahtavaa!

torstai 12. lokakuuta 2017

Terveiset Suomi-koulureissulta!

Terveisiä Darin iltaruuhkasta! Ollaan kotimatkalla Suomi-koulusta ja kauppareissulta (sekä autokorjaamoreissulta, koska auto ei yhtäkkiä kaupan pihassa käynnistynytkään ja Robin ja Denise missasivat oman ryhmänsä), ja ollaan edetty puolessa tunnissa ehkä kilometrin verran. Tällä kertaa otin läppärin mukaan, jotta saan ajan käytettyä hyödyksi.

Joka torstai meidän arkeen kuuluu, että lähdemme lounaan jälkeen ajelemaan Msasanille Suomi-kouluun. Minulle tarjottiin siellä heti alkuun opettajan työtä pienempien, eli alle esikouluikäisten ryhmässä ja myöhemmin luultavasti myös isojen ryhmässä. Viimeiset kaksi kertaa olen myös tuurannut isojen opettajaa. Matkaa Msasanille on n. 30 km, ja aikaa siihen menee yleensä tunnin verran, illalla enemmän. Suomi-koulu toimii Nordic Schoolin tiloissa, tosiaan joka torstai, pienten ryhmä 14.45-16.15 ja isojen ryhmä 16.15-17.45. Sen tarkoituksena on tukea täällä asuvien suomalaisten lasten suomen kieltä ja kulttuuria. Nordic Schoolilla on mahtavat tilat, ihana piha leikkipaikkoineen sekä kirjasto, mistä voi lainata mm. suomen ja ruotsinkielisiä kirjoja. Takapihalla on myös uima-allas, jonka käyttöä varten on mahdollista ostaa kuukausikortti. Emme ole vielä hankkineet kuukausikorttia, mutta yksillä synttäreillä olimme altaalla.



Mun pienet (yksi puuttuu kuvasta)

Upein kiipeilypuu ikinä!

Lapset ovat tosi ihania ja innokkaita, ja meidän lapset, varsinkin isommat ovat kivasti päässeet ryhmään sisälle. Pienten ryhmässä on seitsemän lasta, joista meidän tytöt ovat ainoita joille suomi on vahvempi kieli, muut puhuvat paremmin englantia. Isojen ryhmässä on kahdeksan lasta, Robinin ja Denisen lisäksi siellä on kaksi muuta suomalaista lasta. Toisilla on toinen vanhemmista tansanialainen, mutta kaikki osaavat kommunikoida suomeksi. Aika monien vanhemmista toinen on töissä suurlähetystössä.

Polkuautot ja potkupyörät ovat kovin suosittuja.


Syksyisten puiden askartelua.




Pienten tunnit kuluvat hyvin pitkälti laulaen, leikkien ja askarrellen. Välissä on hyvin tärkeä evästauko ja lopuksi yritämme aina ehtiä ulkoilemaan Nordicin ihanalle pihalle, ajelemaan polkuautoilla, hyppimään patjoille ja kiipeilemään maailman hienoimpaan kiipeilypuuhun. Isoja opettaa normaalisti suurlähettilään vaimo, ja heillä on enemmän suomen kielen harjoittelemista, kirjoittamista ja puhumista.


Adjektiivien metsästystä isojen kanssa tänään.



Pienten siilit menossa lehtikasoihinsa nukkumaan (horrokseen)



Lapset odottavat aina torstaita, se on heille viikon kohokohta. Itse tykkään myös, että saan tehdä "oman alan" töitä, vaikka omat lapset ovatkin mukana. Simonia vähän väsyttää pitkät matkat, mutta vielä ainakin olemme toteuttaneet reissut koko porukalla, kauppareissut saa myös samalla kätevästi hoidettua.

Ostoksilla
Tämmöisiäkin voi löytää! Maksaa vain maltaita. :D