torstai 24. elokuuta 2017

Täällä sitä nyt ollaan!

Kirjoitettu 17.8.

Täällä sitä nyt ollaan! Kirjoittelen tätä täällä auringon heittäessä viimeisiä säteitään meidän makuuhuoneeseen ja lehmien ammuessa, kukon kiekuessa ja ihmisen jutellessa swahiliksi ulkona. Itse ehdin jo saada jonkun mahapöpön ja olen melkein kaksi päivää ollut sänkypotilaana. Edelleen olemme ilman internettiä, mutta kirjoittelen vähän valmiiksi ja lisäilen blogiin, kunhan saamme netin toimimaan. Saavuimme tänne reilu viikko sitten, n. 40 tuntia sen jälkeen kun olimme jättäneet taaksemme oman kodin Paraisilla. Matkustimme tosiaan ensin laivalla Turusta Tukholmaan, satamasta aamulla taxilla lentokentälle, mistä lento lähti 11.00. Iltapäivällä vaihdoimme lentokonetta Istanbulissa, ja odottelimme lentoa (joka oli tunnin verran myöhässä). Lento Istanbulista Dar Es Salaamiin kesti n. 7,5h, ja laskeuduimme Tansanian maaperälle aamuyöllä puoli neljän aikaan. Lapset nukkuivat koneessa parisen tuntia, minä myös vähän aikaa, Simon ei vissiin ollenkaan. Olimme täyttäneet viisumihakemukset valmiiksi, jotta säästäisimme aikaa lentokentällä. No, ne eivät kelvanneetkaan, joten jouduimme täyttämään lähes samanlaiset paperit (6 kpl!) uudestaan. Tämän jälkeen odottelimme tovin jos toisenkin, että saisimme passimme takaisin. Lopulta olimme selvittäneet byroktratiaviidakon ja skannanneet laukkumme vielä kerran ja pääsimme ulkoilmaan. Pia ja Kirsi olivat meitä vastassa, takit päällä ja kaulahuivit kaulassa, olihan lämpötila alle 25 asteen. ;) Ennen kuin pääsimme lähtemään lentokentältä piti vielä selvittää miksi auton renkaassa oli rengaslukko (auto oli pysäköity vahingossa taxipaikalle) ja maksaa sakot. Onneksi avaimen haltija oli lähistöllä eikä jossain kaukana... Seitsemän aikaan aamulla olimme vihdoin täällä meidän talolla! Ajatuksena oli mennä heti nukkumaan, mutta pari tuntia meni kuitenkin uuteen paikkaan tutustuessa, ennen kuin yhdeksän aikaan pääsimme muutamaksi tunniksi nukkumaan.

Tämä talo on siis aivan ihme! Emme todellakaan edes uneksineet tällaisesta lukaalista! Meidän käytössä on kaksi kerrosta, 8 huonetta, keittiö + olohuone, ruokailutila, 4 wc + suihku (ja kylpyamme / poreamme) + 1 wc. Tämän lisäksi täällä on asumaton alakerta ja kaksi erillistä asuntoa omilla sisäänkäynneillään. Toisessa näistä asuu yksi ihminen ja toisessa äiti, pieni tyttö ja tämän isoäiti. Lisäksi pihalla on pieni ”vartijan koppi” omalla kylpyhuoneella, ja siinä asuu yksi tuleva raamattukoululainen, Mike. Me maksamme omasta osuudestamme 500€ kuussa, tai olemme sen jo maksaneet joulukuuhun asti. Kun Pia ja Kirsi kiersivät etsimässä meille asuntoa, niin tältä alueelta ei oikeastaan löytynyt muuta, ja vastaava talo lähempänä kaupunkia maksaisi monta kertaa enemmän. Alue on aika lailla maaseutua, lehmät ammuu jne. :D Naapuriin rakennetaan taloa ja muuten tällä alueella asuu sekä rikkaampia että köyhempiä, eli ihan mukavalta vaikuttaa.






Raamattukoulu on 5 min kävelymatkan päässä, mikä on kätevää, koska meillä ei vielä ainakaan ole autoa. Raamattukoululla on lava-auto, joka on nyt korjattavana. Sitä saamme sitten lainata, ja toiveissa olisi kyllä saada ihan omakin auto hankittua, mutta rahoja siihen ei vielä ole... Tarkoituksena on, että saamme tilata kasviksia ja hedelmiä suoraan torimyyjältä, joka tuo ne kotiin aina tiettynä aikana joka viikko. Lähistöllä on myös joku kauppa, missä Simon kävi tänään Miken, Robinin ja Denisen kanssa, mutta esimerkiksi liha/kana-osastolta löytyi vain makkaraa.

Pian ja Kirsin kanssa ja avustuksella olemme saaneet hoidettua sim-kortit (vaikka minun ei edelleenkään toimi, fiksuina hankimme netin vain minun kortin yhteyteen), ruokaa, käyneet uimassa, saatu verhoja ikkunoihin ja sohvanpäälliset sohvakalustoomme. He olivat myös Miken kanssa laittaneet valmiiksi sängyt ja hyttysverkot. Kaappeja meillä ei (ainakaan vielä) ole, joten vaatteet on edelleen pitkälti matkalaukuissa. Ilmastointia ei myöskään ole vielä, mutta nyt on sen verran viileää, että pärjää ilmankin. Hyttysverkot on vuokranantajan toimesta tulossa ikkunoihin, kuten myös lämminvesivaraajat. Toistaiseksi suihkuttelemme kylmällä vedellä.

Pia ja Kirsi lähtivät eilen Keniaan ja tulevat takaisin 1,5 viikon päästä. Siihen asti pitää meidän pärjätä itseksemme. Mike on isoksi avuksi, koska hän osaa englantia. Yritämme kovasti opiskella swahilia, koska harva täällä osaa englantia. Naapurienkin kanssa kommunikointi on vaikeaa ilman yhteistä kieltä. Swahili on kyllä helppo kieli oppia, suomalaiselle myös aika hauska, koska monet sanat löytyvät myös suomenkielestä tai ovat samantapaisia, vaikka tarkoittavatkin ihan muuta. Esimerkiksi Robinin lemppari on papu = maharage. :D

Filippa ja naapurin Kayla

 Afrikan tähteä Afrikassa

Auringonlasku meidän parvekkeelta katsottuna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti